6.10.2018

Seuraanko edes oikeeta Otavaa?

Taival on pitkä ja alussa vasta
vaikka jo kauan kuljettu on
Kannata, maailma, ihmisen lasta
suo sille sitkeys loppumaton

Jotta jaksaisi vaan vaikka sieluun koskee
kun eihän se koskaan levätä malta
Vuodesta toiseen tulevaan puskee
aina matalimpien aitojen alta 

kilin
kolin
kilin
kolin
kilin
kolin

Jon kin lai nen mur ros vai he
Ystävä sanoo: "on raskasta opiskella kun aivot on vaikeet!" ja minä vastaan: "Ja on raskasta opiskella lempiasiaa kun aivot on vaikeet! Kun tulee ne opiskelun suorituspaineet mukaan siihen juttuun ja sit kaikki on vaan hirveetä"
Muistan sen rakkauden maanantaisin 11:00-12:00 ja 14:15-15:30 ja torstaisin 14:00-17:00 ja satunnaisesti
ja toisaalta itken bänditreeneissä hiljaa, soitan fortet puhtaalla raivolla ja mietin miten tunnin jälkeen kävelen rehtorin kansliaan ja ilmoitan lopettavani opinnot koska en ole tarpeeksi, huudan sen ajatuksen internetille etten tekisi niin oikeasti. 
Flirttailen rappion ja erilaisten itsetuhojen kanssa
(olisipa ihminen niiden tilalle)
Yritän pitää mielessä olosuhteet, aivokemiat, väliaikaisuuden, hyväksyä että näiden asioiden pitää nyt tulla ulos ja se sattuu mutta ehkä sitten kantaa taas vähän vähemmän sisällään.

Yritän pitää mielessä että MINÄHÄN OLEN NYT AIVAN KUNNOSSA SE ON VAIN TÄMÄ IHMISYYS kun en tahtoisi ajatella että on jotain oikeaa meneillään, eikä ehkä olekaan sen enempää kuin ennenkään, se on vain tämä kaikukammiona toimiva yksinäinen asunto ja siksi juoksen iltaisin merenrantaan, tunne sulaa lämmöksi lihaksiin ja penkille istuessa ei ole hätä

Kun pääsee pois valosaasteesta, näkee Otavan samalla lailla kuin iltaisin kotikotiin saapuessa
on pimeää ja yksinäistä, on tuulen humina, kaupungin valot kaukana ja päässä se laulunopettajalta opittu ajatus, että "voitko jättää itsesi rauhaan"
Minä jätän, laulan Höstvisan tai Kettu itki poikiansa ja kun selkään tiivistynyt hiki alkaa paleltaa, syötän taas aivoille hummani hei hummani hei, hölkkään takaisin polulle.

On enää viikko lomaan ja kaksi äänityksiin ja kolme ja puoli ADHD-tutkimuksiin ja Tampereelle karkaamiseen
Mietin: ei viitsi meikata silmiä kun kuitenkin sitten keikalla itken
Mietin: pitäisikö meikata silmät, jos sitten vaikka keikalla itkisin
Mietin: jumalauta minkä levyn teitte, olin viikon paskana kun se meni niin ihon alle
Mietin: pitkiä ja ystävällisiä halauksia, ehkä, toivottavasti
Mietin:


Mietin.

Ei kommentteja: