30.9.2016

Muusta kuin raitiovaunuista

Kirjoitukset tuntuivat absurdilta.
Unta jotain viisi tuntia, aamulla vimmattu vedenkeitto jotta termospullon saa esilämmitettyä ja täyteen ja vielä kupillisen itsellekin.
Ruokalassa ja rukousaulassa kaikkia jännittää ja on levotonta, kirjoitussalin oven edessä jännittynyt vilkuilu saliin
Sisään astuminen, eväät penkille pöydän viereen, sitten kun on siinä niin ei tunnu oikein miltään erikoiselta. Valvojat naureskelevat keskenään kun itse kirjoittaa nimiä ja kokelasnumeroa jokaiseen konseptiin. Hymyilyttää oleminen ja tuntuu, että kun salissa ovat entinen ryhmänohjaaja ja Essi, ei mitään pahaa voi tapahtua.
Tilaisuuden luonne muistuu mieleen vain muutaman kerran. Alkaa naurattaa kun paperille ilmestyy lauseita sisällissodan jälkeen käydystä sisällissodasta ja punaisesta oikeistosta.
Jokerivastaus käsittelee Kiinan taloutta (mitä vittua YTL, oikeasti?)
Toinen vasemmistoa ja vaaran vuosia (kiitos YTL, oikeasti!)
Salista poistuessa tuntee kaikkea ja ei mitään yhtä aikaa

Että kai se läpi menee
Että ei se ehkä mene läpi
Että hyvän vastauksen piirteet kertovat jotain menneen oikein
Että olisin kyllä ehkä mielelläni kirjoittanut äidinkielen esseetä tämän sijaan
Että olisipa hellyyttä nyt heti tässä taas
Että väsyttää niin julmetusti
Että onneksi punaviini helpottaa

Että nyt se on ohi eikä ehkä toistu koskaan
Että neljäsosa tutkinnosta
Että valmistun joskus

Että onneksi eväät riittivät.

Ei kommentteja: