29.8.2016

Elä säitä säikähtele

"Välillä luen sotaa iltasaduks enkä osaa laskea keskihajontaa ja välillä en pysty nukkumaan vaikka väsyttää ja välillä mua surettaa äidinkielettömät päivät ja välillä mietin et onks tässä mitään järkeä ja välillä uuvuttaa ja välillä haluisin vaan syliin turvaan."

Kaikesta selviää.
Oli kaunis syyspäivä. Ja pelottavakin. Ja kohta se on ohi.
Keskihajontaa en oppinut, mutta koe on tehty ja numero on varmaan jotain kahdeksan ehkä.

Ensimmäinen syysaamu kun en päässyt ylös sängystä ajoissa.
Vein paperit Kelaan, ei ollut kirjekuorta, toivon etteivät mene ihan hujan hajan siellä laatikossa.
Ja huomenna äidinkieltä! Opettaja on lempeä ja turvallinen ja pitää minusta.
Puhdin uusi levy on ilmestynyt Spotifyyn.

Pridessa oli kauniita ihmiskohtaamisia. Oli hyvät huudot ja hyvä piknik, ihan hyvät jatkotkin (Baaribaarin riippukeinu oli soma syleilevä pesä), sitten hetken vähän meluisat ja ahdistavat, sitten taas hyvät kun lähdimme ulos ja päädyimme istumaan taidemuseon portaille keskellä yötä. Siinä olisi voinut olla vaikka montakin hetkeä.

Välillä mietin, että onko musta tähän sittenkään. Se tunne menee aina aika nopeasti pois, mutta tulee myös nopeasti esiin toisinaan. Pohdin, saako tätä maailmankuvaa muutettua enää valoisammaksi sulkematta silmiään kaikelta. On hyvää ja hyvin ja täydellistä, mutta silti niin kipeää, ettei aina tekisi mieli muistaa miten kauan voi vielä olla jäljellä. On delfiinit ja rakenteet ja opettajan kasuaali homofobia opetusmateriaaleissa ja parisuhdetraumat kahden kesken ja on kaikki kaukana tai liian lähellä ja on väsymys ja voimattomuus. Ja sitten toisaalta kansanmusiikintunneilla tavallista useammat lämpimät olkapääsilitykset, joista huomaan taas yllättyväni kuin olisi vuosi 2011.

Ja toisaalta Värttinä. Ja inkivääriä. Ja tulevaisuus.

Ei kommentteja: