5.6.2016

Rantahietikolta meri jäljet hävittää

Taas yksi tuskallinen rohkea, ihana kamala raskas antoisa vuosi ohi. Paras jaksotodistus koko lukioaikana

8 8 8 8 9 10 10 

Opettajat ja halaukset ja "mä oon niin ylpeä susta" monen monta kertaa ja siihen vastaus: "niin minäkin"
Ja tuoreen ylioppilaan äiti: "Koska sun juhlat on? Jos nään nimen lehdessä niin tuun katsomaan."
Ja ystävä jonka tukkaa saattoi letittää koko lakkiaisjuhlan niin, että viereisen penkin katsoja kysyi, olenko tai tuleeko minusta kampaaja.
Ja opo, joka kuuli sivusta keskustelun rehtorin kanssa ja oli puolestani harmissaan, vaikka minua vain nauratti (vaikka illalla väsyneenä ja päänsärkyisenä itketti sekin ja melkein teki mieli lähettää rehtorille viesti että itse asiassa haista paska mutta koska tajusin että olen väsynyt ja itkuinen ja siksi harkintakyky ei ole kymppi plus niin en sitten lähettänyt ja se on hyvä)

Torstai-illalla, retkipäivää edeltävänä päivänä kokoonnuimme lukion kakkosten kanssa sille rannalle, johon seuraavana päivänä tulisi koko muukin koulu. Otin teltan mukaan, kun yksi kavereista arpoi, jääkö yöksi vai ei. Lähtiessä olin aika varma siitä, että nukun siellä kuitenkin yksin tai lähden itse kotiin, eikä se oikeastaan ollut ongelma - asiat usein ovat menneet niin, ettei kaveriporukka innostu jos minä kerrankin innostun, eikä siihen ole kukaan ennenkään kuollut.

Pummin kaksi lonkeroa ja hörppyjä kaljasta.
Istuttiin keskellä rantaa rykelmässä ja kuunneltiin mun Spotify-listaa vuodelta 2015, kun ei kukaan osannut ehdottaa muutakaan (ja välillä joku kehuikin tunnelmaa joka siitä listasta tuli)
Kahlattiin rantavedessä
Jäähdyteltiin kaljaa samaisessa rantavedessä Prisman muovikassissa
Kuunneltiin Pikku G:tä ja Tiktakia ja Gimmeliä ja Indicaa ja laulettiin mukana ja naurettiin
Ostin vitosella kymmenen kaljaa, kaveri kahdella eurolla neljä, jäähdyteltiin niitä samassa Prisman muovikassissa
Kahlasin housut jalassa polvia myöten veteen ja tanssin ja huojuin ja hymyilin
Läimin hyttysiä; kaikkiin en osunut (laskin myöhemmin kehosta yli 60 puremaa, joista suurin osa jaloissa)
Istuttiin teltassa, minä ja se yksi kakkonen jonka kanssa ollaan juteltu ohimennen ja joka on tuntunut kivalta (miksi emme hengaa useammin?)
Puhuin sille kansanmusiikista ja Suistamon sähköstä ja Essistä ja se kuunteli ja se oli sellainen vähän kiusallinen nousuhumala-avautuminen mutta ilman sitä kiusallisuutta
Muistin monta kertaa rantahiekkaa pitkin kävellessäni sanoa, miten onnellinen olen, miten iloinen olin että menin, miten ihmeellistä ovat ne ihanat ihmiset joiden kanssa voi hiljakseen humaltua ja kulkea ympäri rantaa saattamassa sammuneita telttoihin, jakamassa vesipulloja, pitämässä huolta että em. sammuneilla on kaikki hyvin kylkiasennossakin

Hämärtyessä alkoivat kysellä, se kiva kakkonen ja se toinen kiva jonka vuoksi otin teltan, että onko vielä okei jos jäävät yöksi
kahden hengen telttaan, kyllä sinne mahtuu ja sopu sijaa antaa, todettiin
Ja hyvin mahtuikin kaksi saman makuualustan päälle ja makuupussin alle ja oli lämmin siinä lähekkäin, paitsi aamuyöllä kun alkoi olla kylmä ja siksi sisäteltan ovi laitettiin kiinni eikä vain hyttysverkkoa
niin että seitsemältä aamulla oli läkähdyttävän kuuma ja kaikki happi aivan loppu
ja vähän päänsärkyä! Onneksi oli vielä yksi vesipullo!

Tapoimme aikaa kolme tuntia
Menimme kappeliin vessaan koulun yhteiseen hartaukseen ja sieltä takaisin rannalle purkamaan telttaa ja syömään koulun tuomia eväitä ja taas kahlaamaan.
Uin vaatteet päällä ja se on parasta mitä voi tehdä, kun on herännyt teltasta kuumalta rannalta krapulassa.

Bussissa kotimatkalla oli väsymys ja kaikki hyvin



Ja vaikka nyt on hyvä olla lomalla ja tehdä vain itsenäisiä koulusuorituksia, on ihanaa vielä yhtenä elokuisena päivänä mennä ensimmäistä kertaa Aurakadulle ja valokuvattavaksi - etenkin nyt on ihanaa, kun tietää, että kaikki koulun perinteet ja tapahtumat voi jakaa niiden tyyppien kanssa: sen, joka halasi ruokalassa kun kuuli että tulen abiristeilylle ja jonka kanssa iloitsemme samanaikaisesta valmistumisesta, sen, jota lupasin muistaa ylioppilaspuheessani koska antoi kopioida yhden äikän pakollisen jutun suoraan omista muistiinpanoistaan ja kaikkien muiden niiden jotka eivät ota henkilökohtaisesti poissaoloja tai pahaa oloa ja iloitsevat kun saan matikankokeesta ysipuolen tai ruotsinkurssin ylipäätään läpi.

Ja elämä, se vain voittaa ja voittaa.

Ei kommentteja: