3.5.2015

Pohjoistuuleen pyyhkiytyi, verellään taivaan sotki

"Älä enää ikinä viiltele itteäs. Tyhmä tyttö."
Viimeisiä sanoja ennen kuin sisko pussasi huulille ja lähti.
(Olen pahoillani.)

Olen ollut jollain tavalla vihainen itselleni/maailmalle/whatever. Vähän kaikesta. Siitä mitä olen siitä miltä näytän, siitä ettei kukaan koskaan muuten kuin kännissä ja/tai läpällä. Siitä etten itse uskalla.
Siitä etten jaksa.

Ja vähän siitäkin, että huomisia tulee ja niitä tulee monta ja jokainen niistä tuntuu alasimelta naamaan. Haistan tänne asti pelon ja välirikot ja yleisen hämmennyksen, sen mitä ajattelin eilen bussissa baarista kotiin, että "sitten kun kaikki on mennyt vituiksi, saat juottaa minut humalaan".
Se ajatus haisee halvalta punaviiniltä.

En ihan tiedä miltä haisee ajatus tänään iltakahdeksalta: "Kaupasta saisi kaljaa vielä tunnin verran". Paitsi pahalta.
En pidä oluen mausta.
En edes sen, joka oli alkoholittomaksikin hyvää.

Olisipa syli
Olisipa syli
Olisipa syli

Ei sanoja

Tahtoisin olla hiljaa sillä muuten toistan itseäni ja
sanon asioita joita en tahtoisi itsekään kuulla.
Ja minusta on mukavaa vain kuunnella.
Mutta ei sanoja silti, kiitos.

Suudelmia, ehkä
tai ei oikeastaan mielellään niitäkään

Ei kommentteja: