27.5.2015

Mutta vain sellaisena kuin olen silloin

Ja

vaikken vieläkään tiedä mihin olen menossa






Pyysin sairaslomaa, vielä en saanut mutta toivottavasti
Olin Rovaniemellä, siellä oli ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa, olen yhä reissusta väsynyt ja uupunut mutta tovereita on monta ja tunne siitä että juuri minäkin olen täällä tärkeä ja vaikutan enkä tahdo enää tehdä muuta kuin osoittaa mieltä
On kevät
keittiön ikkunan takana vaahteranlehdet kauneimmillaan kai
voikukkaseppeleitä en ole tehnyt
Ensi viikolla kesä

suuntaa ei ole

Mutta olen oppinut olemaan hetkittäin hetkessä, kaipaamatta mitään, tässä on hyvä
En tiedä onko se edistystä vai vain pakenemista, onhan elämä kamalaa hetkittäin
kuten bussissa melkein unessa kun toivoo, että ajettaisiin kolari ja kuoltaisiin kaikki
Kuitenkin nyt tämä peitto on lämmin ja aamu tai siis iltapäivä raukea, eikä minun tarvitse olla missään vaikka pitäisikin.

Pyysin ihastusta ulos mutta en treffeille
Miten edes pyydetään treffeille
Varsinkin jos ollaan vielä kaapissa ihastumisensa kanssa???????????

(Tahtoisin)


Löysin terapeutin, muuten.
Pieni voitto ja vähän eteenpäin.

Ei kommentteja: