15.10.2014

Tuskallinen, rohkea avunhakumatka

Viikko -2: Koulu alkaa, menen terveydenhoitajalle ja kerron tarvitsevani apua. Saan lääkäriajan kahden viikon päähän.

Viikko -1: Blogimerkintä 4.9.: "Kaikki sattuu." Ei kunnollisia muistikuvia, mutta todennäköisesti hyvin vähän koulumenestystä.

Viikko 0: Maanantaina lääkäriaika, luvataan lähete psyk. polille, kirjettä saa kuulemma odottaa enintään kuusi viikkoa. Keskiviikkona pakenen matikantunnilta paniikkikohtauksen vuoksi viisi minuuttia etuajassa. Torstaina ahdistaa niin, että kulutan äidinkielentunnin luokan ulkopuolella itkemiseen.

 Viikko 1: Viikon puolivälissä ostan sideharsoa ja bepanthenia viiltelyjälkien hoitamiseen. Dissosioin, tuntuu kuin minun ja maailman välissä olisi kalvo.

Viikko 2: Pohdin lukion ja harrastustoiminnan lopettamista ja perskännien vetämistä. Revin hiuksia päästä. Perjantaina käyn kahvilla entisen sanataideohjaajan kanssa, se tuntuu hyvältä. Sunnuntaina hakkaan käsivarteeni mustelmia.

Viikko 3: Maanantaina joudun pakokauhun valtaan, juoksen koululta kaksi korttelia keskustaan päin ilman kenkiä. Lamaannun kadunkulmaan, veli tulee hakemaan, käyttää syömässä ja lähettää kotiinsa lepäämään. Leikkaan ohimoilta hiukset lyhyiksi nyppimisen estämiseksi. Kalenterimerkintä 16.9.: "Joskus merkitsin kalenteriin jokaisen kerran jona viilsin, mutta nyt niitä kertoja on niin saatanan paljon, että viiltelystä on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus. Tahtoisin lopettaa lukion." Keskustelen psykologianopettajan kanssa pitkään voinnistani. Perjantain ja lauantain välisenä yönä etsin kuumeisesti kyytiä pois kotoa 14-vuotiaalle, jonka vanhemmat ovat humalassa ja tappelevat.

Viikko 4: Alan taas merkata viiltelyä kalenteriin. Tällä viikolla sitä tapahtuu kolmena päivänä. Tiistaina jätän menemättä kouluun, istun kirjastossa ja pelkään ihmisiä. Keskiviikkona isä hermostuu, kun poissaoloja on liikaa. 25.9. kalenterimerkinnästä: "Tuntuu irtonaiselta ja väärältä. Ei kysellä perään, en tiedä onko se hyvä vai huono. En kaipaa halauksia hei ne ovat vääränlaisia kuitenkin. Minulla ei ole mitään hajua milloin on mikäkin koe, ei oikein mitään hajua mistään." Juttelen erään yläkoulunopettajan kanssa, keskustelun jälkeen saan kerättyä kalenteriin kokeiden ajankohdat. Viikonloppuna saan juhlissa paniikkikohtauksen pilvenhajusta kuljettuani polttajien ohi mahdollisimman nopeasti.

Viikko 5: Maanantaina nukun kokeen ohi, ahdistun raha-asioista, viiltelen. Illalla keskustelen Tyttöjen talon työntekijän kanssa vähän yllättäen, kerrottuani kaiken alan itkeä. Viikko tuntuu tavallista kevyemmältä, olen paikalla lopuissa kokeissa. Alan epäillä, etten saa psykiatriselta kirjettä ennen kuuden viikon umpeutumista. Perjantaina rehtori sanoo, ettei läpi mennyt matikankurssi paljon lohduta, kun kasaan pitäisi saada yhteensä 75 kurssia. Viikonloppuna 24h sarjakuvaa -tapahtumassa saan paniikkikohtauksen keskellä yötä ja juttelen siskon kanssa sen jälkeen.

Viikko 6: Olen aamutunnit skarpimpana kuin aikoihin, väsyn, ruokalasta palattuani saan paniikkikohtauksen, keskustelen rehtorin kanssa, kerron, että perjantainen kommenttinsa tuntui lannistavalta. Palautan matikankurssin poissaoloja korvaavat tehtävät. Illalla kärsin pahimmasta migreenistä aikoihin, ystävä tuo kirjastolle särkylääkettä, hieroo hartioita ja maksaa bussimatkan kotiin. Keskiviikkona vien Tyttöjen talolle em. 14-vuotiaan, kotimatkalla päässä pyörii ahdistuneita ja ahdistavia ajatuksia. Perjantaina käyn keskustelemassa opinto-ohjaajan kanssa, asiat tuntuvat vähän selkeämmiltä. Ystävä soittaa puolestani psykiatriselle, josta kerrotaan, ettei lähete ole tullut perille. Istun vieressä, itkettää, hengitys ei kulje. Ystävä lupaa tulla maanantaina mukaani selvittämään asiaa. Sunnuntaina broilerin syöminen laukaisee syyllisyydentunnon ja ahdistuksen, viiltelen ja lähden pariksi tunniksi pyöräilemään.

Viikko 7: Maanantaina elämänkatsomustiedossa pyydetään kirjoittamaan essee ihmisyydestä, alan tuntea syyllisyyttä olemassaolostani, menen luokan ulkopuolelle raapimaan sormiini haavat. Käymme ystävän kanssa koululääkärin puheilla selvittämässä läheteasian. Tiistaina herään myöhässä, muistan nähneeni unia kuolemasta. Keskiviikkona herään jälleen myöhässä, saan ajanvarauskirjeen, lähden iltapäivällä Tyttöjen talolle, juttelen työntekijän kanssa asioista ja fiiliksistä.

Viikko 8:

Viikko 9: Torstaina poliaika.

Ei kommentteja: