24.2.2014

Olen matkalla taas

Minä nyökkään bussikuskeille
Tervehdin koulun käytävällä ohikulkijaa äänettömästi "oi", ilma kahisee kuiskauksena kurkussa, mutta ei sitä kuule

Ja nyt
minä jaksan vain harvoin tervehtiessäni hymyillä, mutta kun vastassa on ystävä tai söpö tai ihana, silloin syleilen ja ääni muuttuu korkeaksi moiiiiiiiii ja sitten hyrinää rrrrrrrrrr
(Paitsi jos Jasmine, silloin puolikorkea hei ja minuutin parin syleily ihan hiljaa - silloin voi ajatella miten hyvä onkaan kun on taas selvinnyt tiistaista tiistaihin ja voi pysähtyä ja sulkea silmät painaa pään toisen olalle)
Ja sitten  on katumoikkailut, joissa katsekontakti ja sitten nostetaan leukaa pienesti ja nopeasti ja terävästi.

Kun astuin kahvilasta ulos, oli tullut pimeää - huilumusiikin saattelemana kävelin Kirjastosillan yli ja kuvittelin elämäni elokuvaksi, jonka selostus olisi ruotsiksi (tai ehkä ranskaksi, mutta vain, jos miellyttävää ruotsinkielistä ääntä ei löytyisi). Suomeksi elokuva olisi liian synkkä, ei onnellista loppua, sillä komediaa minä en siitä tahdo. Mutta en tahdo sellaistakaan, jossa juodaan ja poltetaan ja riidellään humalassa, kuollaan tai mitä ikinä. Sellaista iloisista hetkistä huolimatta masentavaa, sellaista että nyt ne rakastavat toisiaan ja kohta joku juoksee järveen.

Kyllä siinä elokuvassa väistämättä tapahtuisi pahoja ja surullisia ja itkettäviä, mutta ei se olisi se pointti.

Päässäni taitaa pyöriä turhan paljon Torka aldrig tårar utan handskar. Pitäisi katsoa se taas jonain päivänä, ihan vain siksi, että voisin seuraavat aika monta kuukautta kadehtia kaikkia parisuhteita ja itkeä omaa yksinäisyyttäni niin kaunis leffa.

Löysin Kirjakahvilasta ilmaisen psykologian ykköskurssin kirjan. Huomenna on tiistai, pitää tehdä hankalia juttuja, mutta tiistai-illat lempeitä ja halauksentäyteisiä. Keskiviikkona saapuu ystävä päiväksi (kai, en ole varma onko tämä ihan sovittu juttu nyt), torstaina toinen ystävä pyysi lähtemään subille, perjantaina Helsinkiin jossa viikonloppu ja haleja ja kissailua.

Lukujärjestyksenkin puolesta huomenna on kyllä ihan totaalinen ällöpäivä, mutta ehkä saan raahattua pyllyni kouluun nyt vähän useammin, ettei olisi ihan yhtä ällöä enää. En ole nähnyt entistä ystävääni sen erään torstain jälkeen kertaakaan, ei huvittaisikaan, mutta en minä saa antaa toisen ihmisen vaikuttaa koulunkäyntiini niin paljon niin negatiivisesti. Pakko minun on se matikankurssi kuitenkin käydä, ennemmin tai myöhemmin.

Inkivääri ja yrttitee hyviä juttuja. Myös halaukset ja kynttilät. Ja sukat jotka ehkä kohta neulon. Uni joka ehkä tänä yönä saapuu eilistä aiemmin.

2 kommenttia:

(salainenpienipeikko) kirjoitti...

Sitten kun oot terve taas niin lupaathan että tulee jälleen teehetki-syvällistenkeskustelu-halaus-hymyilyhetkiä? <3 Koska mulla on jo ikävä niitä ainakin!

(salainenpienipeikko) kirjoitti...

Joo just epäflunssatervettä tarkotin :D Ja hiiii oli ihan parasta kun tulit tuomaan sen kirjan aamulla! <3