2.8.2013

Ukulele on paras soitin ikinä

Pari tyyppii pisti yhteen Facebook-ryhmään et hei jos on tylsää ni tulkaa jokirantaan piknikille. Minähän menin, vaikken yhtään tuntenut tyyppejä etukäteen (tämän suhteen oon muuttunu hurjasti, en mä vuos-pari sitten ois voinu kuvitellakaan!). Istuskeltiin pari tuntia penkkarilakanan päällä yhen jokilaivan vieressä ja syötiin viinirypälei ja suklaakeksei ja Lidlin suklaatyynyi ja juotiin kahvia. Mulla oli ukulele mukana, se on pieni ja näppärä ja helppo ottaa mukaan ni aattelin etten menetä mitään. Lauleskelin Mandoliinimiestä ja Igoria ja uudet tuttavuudet laitto kolikkohatun siihen lakanan viereen ihan varuiks. Kukaan ei kyl antanu rahaa. Lähetettiin pullopostia, kun saatiin limsapullo tyhjäksi kahvista. Mun luonnosvihkoa ihasteltiin. Vaivaannuttavia hiljaisuuksia ei tullut, juttua soljui oikein mukavasti. Ihanaa kun voi olla seurassa häpeämättä itseään!

 Illan viiletessä päätettiin lähteä piknikin "järjestäjien" kämpille (tämäkin on ihan uutta, vaikka kyllä mä vappuna jo menin ex tempore toisen kotiin. Sen kyllä tunsin ennestään), sinne tuli pari tyyppiä sisään. Hengasin siellä vähän yli kahteentoista asti, sit lähin kotiin. Pelotti kulkea keskustan halki, pidin avaimia nyrkkirautana ja vihelsin sitä Kill Billin vihellysbiisiä, vaikka ois varmaan ollu tarpeeksi skitsoa viheltää ihan mitä vaan. Puolet matkasta poljin laulaen - ei sillä, että siitä olisi vastaavaa hyötyä ollut, mutta se rauhoittaa mua aika paljon. Kun voi pitää ääntä. Että jos joku hyökkää kimppuun niin on ehkä helpompi huutaa kun on ollut jo valmiiksi äänessä. Kyllähän sitä pohjimmiltaan tietää, et tuskin kukaan käy kimppuun, mutta riskit pitää minimoida :D

Verkostoituminen on parasta kivaa jee ja se vapaus, ettei aina tarvi ihan tarkkaan selvittää et keiden kanssa on (tai siis, on se nyt vähän silleen "en mä tiä keitä ne on mut meenpä kumminki") ja minuutin tarkkuudella et minne menee mitä tekemään. Ihanaa, että on se luottamus, että mä en juo enkä törttöile enkä hyppää puskaan kenen tahansa satunnaisen kanssa. En mä oo koskaan sellasta kaivannutkaan. Mun elämän hurjuudeksi riittää se että pystyn spontaanisti lähtemään jonnekin jonkun kanssa ja ilman etukäteen suunniteltua aikataulua.

Ei kommentteja: