17.7.2013

Aamuöinen flashback

Joskus keväällä tai kevättalvella, kun oloni oli oikein kurja ja äikäntunneilla opiskeltiin suomalaisia kirjailijoita, lankesi luettavaksi Eino Leinon Tumma.

Tunnin jälkeen jäädessäni istuskelemaan luokkaan kuten tapanani usein oli (olen aina ollut huono lähtemään) kysyi opettaja, kolahtiko runo.
Kolahti.
"Niin. Mä huomasin."
En muista mitä sitten tapahtui, paitsi että minä itkin ja halasin. Luultavasti sain osakseni joitakin rohkaisevia sanoja.

Luulenpa, ettei tämä ole viimeinen kerta kun kaipaan tuon opettajan kipeisiin paikkoihin osuvia huomioita.

1 kommentti:

Marika kirjoitti...

Luin tuon runon. Olen tällä hetkellä hieman väsynyt, joten en jaksanut keskittyä runoon, mutta pienessä väsyneessä mielessäni tajusin silti sen tunnelman. Minuunkin se olisi varmasti kolahtanut monta vuotta sitten. Nyt minulle jäi hieman ontto olo, taidan lukea runon huomenna uudelleen (toivottavasti) pirteämmillä silmillä.