12.6.2013

Syleile, yötuuli

Ei lapsesta balleriinaa tullut, vaikka kuinka haluisi.

Siitä tuli melkeinmenninkäinen, ihmeeneläjä, kummalapsi, "vähän tämmöne". Kyllä se välillä haikailee balleriinansa perään, mutta en valita. Haikailkoon.

Minä tahtoisin kietoutua villaan ja pellavaan, tuoksua timjamilta, juosta yöt Koroisilla ja valua päivisin pitsineuleiseen laiskuuteen. Onpa hauskaa.
Tukkakin sillä on kuin tuulenpesä. Tai ei oikeastaan, nyt se on silkkistä ja pehmeää. Ja siinä näkyy menneisyys, jota on paljon ja joka ei aina ole ollut niin vaaleaa kuin nyt. Mutta mikä ihana liuku!

Se on alkanut työntää kielensä ulos kuin tyhmä ja huomionkipeä kissa.
Se on alkanut hymyillä ja se on omaksunut virnistyksen toiselta ihmiseltä
Se on alkanut tehdä asioita suunnittelematta
Se on alkanut iloita

Kyllä se välillä murehtiikin. Mutta eikös jokainen meistä?


Arvatkaahan mitä! Huomenna torstaina 13.6.2013 näkyvät lukion sivuilla tulokset notta kenet ottavat sisälle ja kenet eivät.
Luulen kuuluvani edelliseen ryhmään, vaikken olekaan ihan vielä sitä sisäistänyt. Täynnä epäuskoa olen, jos en nimeäni listalta löydäkään. Tärisen jännityksestä ja yöunille sanoin hyvästit jo aikoja sitten.

Aika on hitainta kidutusta

Ei kommentteja: