24.6.2013

Sun freija freija rallallei

On niin kevyt ja eläväinen olo! Mitä tämä on minä en edes

Lähetin tänään ystäväiselleni nimettömän kirjeen. Jännitän, tunnistaako siitä, muistaako hän käsialani vielä. Me juttelemme melkein päivittäin, mutta tyylilaji on silloin aivan täysin eri. (pssst jos joku kertoo nimettömästä kirjeestä sinulle, älä kerro että se olin minä!)

Siivosin huoneeni niin että lattia näkyy. Oi tätä autuutta, enää ei hetkeen kukaan valita eikä kävellessä tarvitse enää pelätä liukastuvansa satunnaiseen villapaitaan.Ikkunoita en tosin pessyt, mutta pölykerros tuo kevyttä turvantunnetta - vastapäisestä kerrostalosta kun näkyisi muuten sisälle asti.

Oh ai niin!




^teksti löytyy kirjautuessani oppilaitokseni Wilmaan. Elämä siis jatkuu! Elämä ei lopu koskaan!

Minä itkin vartin kun kuulin.

Perjantaina lähden Helsinkiin, sillä lauantaina on Pride. Ehkäpä se saisi minut pois tästä henkisestä kaapista, jonka kehitin itselleni toissayönä. Tunne oli tuskainen, sillä suurin osa ihmisistä tietää jo seksuaalisesta suuntautumisesta, eikä siinä tunnu olevan enää mitään ihmeellistä kenellekään. Kulutin siis aikaa huutelemalla kavereille (ja entiselle musiikinsijaiselle) Facebookissa olevani homo, vaikka tasan jokainen heistä tiesi sen jo ennestään.
Olo on ollut vähän kevyempi, ehkä, koska en ole ajatellut asiaa. Syksyllä pääsen taas ulkoistumaan kaapista, kun tapaan monia monia uusia ihmisiä. Tuntuu hassulta! Kun ei periaatteessa mikään muutu, mutta silti muuttuu kaikki!
Vaikka onhan siellä monia, joita halata, monia, jotka pitävät minusta varmasti. En siis pelkää, vähän vain jännittää.



Kovin kepeäksi tunnen oloni yhtä kaikki.

Ei kommentteja: