17.11.2012

14.11.2012

Opin niin kovin varhain, että voin syyttää kaikesta vain itseäni.

Minä opin myös, että minua voitiin syyttää asioista, jotka koskivat muitakin:
Siitä, että tappelin naapurin lastenhuoneessa parhaan "kaverini" kanssa (vaikka useimmiten hän aloitti). Siitä, ettei meillä ollut rahaa eikä äiti voinut ikinä ostaa itselleen mitään. Nyt hänellä on asunto, jossa on kivoja tavaroita. En tahdo käydä siellä usein.
Ja niin minä vähitellen opin, että kaikki on minun syyni.

Ja toisinaan minä ihan tosissani toivoin perheväkivaltaa tai alkoholismia, ettei minun tarvitsisi olla perheen ainoa syyllinen.

Kasvoin uskomaan että olen epäonnistunut.
 tyttärenä, oppilaana, ihmisenä
 Laiska, tyhmä ja saamaton
Sillä vastuun siirtäminen on väärin ja on väärin selittää asiat sillä, että olen muka sairas

Vaikka olinhan minä.

Niin sairas, että siitä tehtiin merkintä potilastietoihin
Niin sairas, että sen vuoksi joutui sairaalaan
 ja sossuun                                                        

Kunnes kyllästyin kuulemaan, että lopulta kaikki on omaa syytä ja ryhdyin terveeksi ja hyväksi tyttäreksi, oppilaaksi, ihmiseksi.
Minä en tiennyt, ettei noin vain voi ryhtyä.


Mutta minä ryhdyin adoptoimalla kaikki oireet, muuttamalla ne ominaisuuksiksi, osaksi minua
  Vain tajutakseni, ettei maailmaa ole luotu
   ihmisille, jotka elävät tunteella
ei ole luotu ihmisille jotka tahtovat olla elää rakastaa

Maailma on luotu niille, jotka ymmärtävät (luulevat) että toisinaan on pakko. Että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen.
         Ja ennen kaikkea, että alkoholien rakennekaavat kuuluvat yleissivistykseen ja että ilman yleissivistystä
tulevaisuutta ei ole 
tässä maailmassa sitä ei ole.

Ei kommentteja: