5.9.2012

Kulje omaa tietäsi, et eksyksiin joudu

Maailma on mua varten.
Mä olen maailmaa varten.

Musta on ihanaa istua koneen ääressä syysiltoina kynttilänvalossa ja kuunnella musiikkia. Niinä iltoina, niinä hetkinä musta tuntuu siltä kuin maailma syleilisi, pitäisi suojassa. Mä olen yksin, mutta ...en kumminkaan ole yksin. Yhden oven takaa löytyy lähin ihminen ja koko ajan kuitenkin keskustelen ihmisten kanssa. Ja itseni myös.

Musta on ihanaa myös se, miten jokainen ihminen antaa mulle eri henkilöllisyyden.
Jollekulle olen kultamuru. Jollekulle kissimirri. Jollekulle lapsi, tytär, lapsonen. Ystävä, luottohenkilö, muru, rakas. Essille höppänä (tai joskus myös nainen, rohkaisumielessä).  Siskolle pölö. Isoveljelle pikkusisko.
Kaikki nuo ovat asioita, joilla voin tarvittaessa määrittää itseäni. Siis tietenkin itsestä peräisin olevien asioiden lisäksi: ihminen, nainen, tyttö, lesbo, halisyliolento. Dorka.
Opontunnilla piti kuvailla luonnettaan. Vastasin jotakuinkin sanoilla pohdiskeleva, huolehtiva, hilpeä, hassu, musikaalinen. Myös harrastukset määrittävät. (Huono) viulisti, laulaja, kratti, protu, ex-vepari, runoilija, käsityöihminen. 

Kaikista niistä tunnistan itseni.

Jouluna kriiseilin, koska en tiennyt, kuka olin. Jos joku olisi kysynyt, olisin mennyt lukkoon ja vastannut, etten tiedä. En ollut ihan varma edes siitä, mitä vastaisin jos joku kysyisi nimeäni. Identiteettejä on monta. Jossain olen Raunis, toisaalla kuljen omalla nimelläni. Ja toisinaan mietin, josko lisäisin etunimieni eteen nimen Paula, joka minusta alun perin piti tullakin. Se on kaunis nimi ja tekisi myös merkitykseltään nimilitaniasta siedettävämmän.



Pidän siitä, että oon ymmärtänyt ettei mun tarvitse olla valmis. Musta ei tarvitse tulla valmista. Musta ei tarvitse tulla aikuista  - ainakaan niin kuin protulla suurin osa sen määritteli. Tylsä, kaavoihin kangistunut, totinen. Ei maailman ja itsensä tutkimista tarvitse lopettaa,  eikä ole pakko tehdä tarpeetonta työtä. Ei tarvitse olla yhteiskunnassa kuin koneen osa, jolla on määrätty, toistuva tehtävä. Hakuammunta on sallittu.
Tällä hetkellä haaveilen elämänkatsomustiedonopettajan ammatista, mutta kuka tietää, mihin päädyn lukion jälkeen. Mihin päädyn kun valmistun ammattiin tai jätän valmistumatta. Vaihtoehtoja on niin monia, mutta olen melko varma, että yksikään niistä ei ole vakituinen toimistotyö, tai tehtaassa työskentely. Ei mitään sellaista, missä työntekijä voidaan hetkenä minä hyvänsä korvata koneella tai toisella työntekijällä ilman että merkittävää muutosta tapahtuu, koska minä en tahdo olla kone.

Ei kommentteja: