6.1.2012

Tammikuun vallankumous

Mun sisälläni muljuu nyt vähän siinä malliin että jotain isoa saattaa tapahtua lähiaikoina pikku-Rauniksen sielunelämässä. Sitä odotellessa.

Hurahdin neulomiseen ihan totaalisesti viimeistään kun äiti osti mulle yli kilon lankaa ja sitä tuli sukulaisiltakin joululahjaksi. Kivoja ohjeita on niin hirvittävän paljon ja haluaisin neuloa ne kaikki! Ja kun niitä tavallaan tulee lisää siinä vaiheessa kun saan verkkopankkitunnukset... Esimerkiksi tämä huivi, vaikka tuleekin olemaan pirun isotöinen, on pakko saada. Niin minua ♥
Neulominen tuntuu myös säästävän parilta huonolta sijaistoiminnolta - kynsien pureskelulta ja tylsyyteen syömiseltä. Kädet tarvitsevat jatkuvasti jotain tekemistä, sellaistakin joka ei vaadi aivojen käyttöä. Joskus mulla oli pieni nöttönen Cernit-massaa koneen vieressä mutta se tahmaisti mukavasti ja sitten sitä oli joka paikassa.

Pitäisi kirjoittaa essee Suomen itsenäistymisestä. Aihe on jaakattu mutta silti vielä mielenkiintoinen, muistiinpanot tehty. Mitään ongelmaa ei näyttäisi olevan mutta on silti:

1. En tiedä miten aloittaisin. En millään haluaisi aloittaa keskeltä, mutta tavallaan on pakko koska en voi aloittaa esseetä jostain muinaisesta mammutinammunnasta asti. Nyt en tiedä mistä saakka kannattaisi kirjoittaa, koska itse itsenäistyminenhän oli vähän niin kuin ilmoitusluontoinen asia - sen sijaan Venäjän vallankumoukset pitää sisällyttää tekstiin. Ongelma onkin ehkä lähinnä se, kuinka pitkälle Venäjän historiaa ja ensimmäistä maailmansotaa pitää käydä taaksepäin.

2. En osaa kirjoittaa esseemuodossa. Teksti pyrkii väkisinkin muovautumaan ja tulemaan ulos feat. minäkertoja. Eihän tämän tarvitse mikään koko Suomen historiasta kertovan kirjallisuuden helmi, mutta silti tuntuu tympeältä kirjoittaa vaan mitä nyt saattoi tapahtua parin vuoden sisällä, kun toisaalta voisi perehtyä sen ajan oloihin ja ihmisiin enemmän ja kirjoittaa kertomuksen jonkun näkökulmasta, jolloin kyseessä ei enää olisi essee eikä moista luultavasti saisi mahtumaan yhdelle konseptille.

Näitä kahta ongelmaa pohtiessani selailen neuleblogeja, neulon, dataan ja kuuntelen Zen Caféa.

Vattupuskasta,
Raunis

Ei kommentteja: