11.12.2011

Changes suck ass.

Mistähän mä aloittaisin. Vaikea sanoa.

Mulle tulee niin kovin nurkkaan ajettu olo kun multa kysellään asioita, vaikka ihan mitättömiäkin: missä olin aamulla kun nukuin pommiin, millä menen kotiin, mihin menen koulun jälkeen, sainko nanon kirjoitettua, montako sanaa kirjoitin, paljonko myin sammutuspeitteitä... Pieniä asioita, joiden kertomisesta ei ole minulle hyötyä eikä oikeastaan haittaakaan, mutta jotenkin tuntuu pahalta että joku saattaa hyötyä tai kokea hyötyvänsä niistä. Ehkä haluaisin vain pitää edes jotain piilossa.

Mun piti tänään mennä yhen nettikaverin kanssa Subille, mutta sillä särki pää. Veti kyllä mielen niin matalaksi, että. Koko päivän olin ajatellut että jes, vaihteeksi ulos tuulettamaan päätä niin ei. Mietin että jos lähtisi kävelylle, mutta kun en uskalla liikkua pimeällä yksin, varsinkaan kun olisin halunnut käydä metässä. Lähimpänä asuvan luokkalaisen seuraa ei jaksa, vähän kauempana asuva olis ollut liian kaukana, siskolta en uskaltanut kysyä kun jotenkin mua aina pelottaa ihan kamalasti se että se kieltäytyy, yks tossa alle kilsan päässä asuva oli kännissä. Ei siis seuraa, ei kävelyä, eikä Subin salaattia vaan Hesen mega-ateria.

Jotta päivitys ei menisi täysin valitteluksi, koitan saada kirjoitettua jotain positiivisiakin asioita. Kolibrin lahja on melkein valmis, laittanen kuvia kohan se valmistuu tai ehkä vasta joulun jälkeen, mistä sitä ikinä tietää kuka tätä blogia kyttää ;) Ensi viikko näyttää musiikin puolesta siltä että lucia, lucia, harkkapäivä, harkkapäivä, harkkapäivä, konsertti, KAIKKI OHI. Viimeinen ei miellytä mutta alkuviikko ja varsinkin keskiviikosta eteenpäin on oikein tervetullutta ja mukavaa! Niin ja sit aloitin taas vaihteeksi lapaset, en kyllä varmaan saa niitäkään koskaan valmiiksi. Äidillä oli parit pyöröpuikot jossain jemmassa, sitten ko noiden kohtalo on selvillä niin voisin aloittaa toiset mokomat tänään opettelemallani magic loop-tekniikalla. Ja sen jälkeen tehä vielä yhet aloittaen kärjestä. Jotenkin mun mielestä kaikki vaihtoehtoistekniikat on hirmu mielenkiintosia, nimimerkillä osaan tehdä palmikonkiertoja ilman apupuikkoa mutta en apupuikon kanssa.. :'D

Ai niin, mä olen muuten taas ihastunut. Ei tästäkään tule taaskaan mitään mutta aiheuttaa kivoja mahanpohjakutituksia (tai sitten mulla on vatsassa jotain toukkia tai muita otuksia :S)

Tän kämpän kylmyys näkyy meidän talouden vedenkulutuksessa varmaan aika radikaalisti. Mun on pakko ottaa joka ilta pitkä, lämmin suihku ettei tarvitsisi mennä vilusta hytisten nukkumaan. Ei välttämättä tee mun mielenterveydellekään hirveän hyvää, koska suihkussa tulee aina mietittyä asioita ja pyöriteltyä kaikkea epämääräistä päässä. Toisaalta on ihan hienoa kun tuntuu että nyt tajusi jotain, toisaalta ne tajutut asiat eivät yleensä helpota oloa vaan päinvastoin.

Kuten tänään kun tajusin etten välttämättä rakastakaan elämää vaan elämäntilannetta joka on ohimenevä ja horjuva. Ja että puolentoista vuoden päästä mun elämä muuttuu radikaalisti. Sanoin tästä mun ihastukselle, joka kommentoi että sen mielestä ei oo kovin radikaalia vaihtaa yläkoulusta saman koulun sisäiseen lukioon. Mutta kun mulle on radikaali muutos jo se että heitän vanhat, rikkinäiset ja haisevat kengät veke ja ostan uudet. Tai se että mun sängyn paikkaa siirretään mun huoneessa tai että se huone siivotaan.
Enkä mä pidä muutoksista, en mä pidä mistään vieraasta ainakaan ensi alkuun. Mä saatan pitää lopputuloksesta, mutta muutos on se mörkö. Ehkäpä sen takia mun on ollut vaikea päästää irti masennuksesta.


Muistio itselle: käy ostamassa joku kiva pieni vihko johon alat kirjata elämän ihania ja positiivisia asioita. Niitä on kyllä mutta niitä ei vain ikinä muista silloin kun pitäisi.

Ja siihen vihkoon pitää myös tunkea muistutus siitä miten välillä on hyvä ottaa kellosta minuutti aikaa ja käyttää se ihan vain istumiseen ja hengittelyyn - kuten ennen perjantain jälkimmäistä luciakeikkaa. Siitä tulee puhdistunut olo.

Ei kommentteja: