16.7.2011

Ja miten kävikään, että lapsuus, se vain loppui.

Muistan kuinka joskus pienenä, vielä ostoskärryistuinikäisenä sain päättää lottorivin. Osoittelin sormella rastinpaikkoja ja vanhempana luettelin numeroita.
Myöhemmin pelasin kavereiden kanssa telinepolttopalloa, leikin hevostallia ja hypin hyppynarulla. Kävin metsässä kävelemässä. Pyöräilin pihapiirissä

Mitä ihmettä noille ajoille tapahtui?

Turhaan edes kysyn, sillä tiedän itsekin. Meille tuli tietokone. Siihen se elämä sitten katosikin.
En kovin pitkään koulun alettua jaksanut enää tehdä läksyjäkään, sanoin aina tehneeni jotta pääsisin koneelle ja vietin kaiken vapaa-aikani dataillen. Tänään viimein havahduin ja tajusin tuhlanneeni elämäni ehkä parhaat vuodet koneen ääressä. Mikä elämä?


En jaksa väsätä mitään kertomusta VPK-leiristä, koska siellä tapahtui niin paljon enkä osaa lyhentää. Mutta oli varsin ihanaa ja kivaa, halailin paljon (varsinkin kouluttajia <3) ja söin vähän. Ei ne mulle tehneet kunnolla ruokia siellä.
Olin toissapäivänä Vepsässä kavereiden kanssa ja paloin, eilen käytiin isin kanssa tädin luona kattomassa sitä pikkuista serkkurääpälettä ja ai että kun oli pieni!
Ikävöin koulupsykologia, mutta se tulee ehkä jo puolen vuoden päästä takaisin. En kyllä usko.



Eikä minulla ollut asiaa.

Ei kommentteja: