20.6.2011

Voiko ihanammin päivän enää alkaa?

Herään keskellä yötä alavatsakipuun, käyn vessassa ja jään pikkusohvalle. En saa unta. Jossain välissä taidan torkahtaa mutta herään kuitenkin pian.

Isä herää kello 05:30, laittaa housut jalkaan, käy vessassa, siirtää leivänpaahdinta, keittää kahvia, juo kupillisen ja lähtee töihin. Lähes heti ulko-oven sulkeuduttua äidin herätyskello soi, 05:45. Äiti kuhnustelee sängyssä pitempään kunnes nousee ylös, käy myös vessassa, käy suihkussa ja laittaa aamukahvia. Sitten se suunnistaa parvekkeelle aikeenaan polttaa tupakka, mutta huomaa minut ja jää ihmettelemään. Vetää suuren nallekarhun pääni alta ja käy tupakalla. Koska pääni on menettänyt tukensa, painaudun lähemmäs pehmeitä tyynyjä jotka toimittavat selkänojan virkaa. Parvekkeelta tullessaan äiti taittelee päiväpeiton paremmin päälleni, hakee kännykän ja ottaa kuvan. Sitten se avaa tietokoneen.

Kierähdän lattialle ja hengaan siellä jonkin aikaa, uni ei ole tullut yrityksestä huolimatta, nousen ylös ja laahustan vessaan. Pesen kädet ja astun vaa'alle, joka väittää painoni olevan 100 g eilistä korkeampi. Ei. Siirrän vaakaa aavistuksen verran vasemmalle ja nousen uudelleen. -500 g. Ei niinkään. Nousen vaa'alta ja astun takaisin, vielä kerran se näyttää -500 mutta kun ruutuun ilmestyy loppuina kertoina -100g, minä uskon. Pudotusta se on sekin.

Menen keittiöön ja kaadan itselleni kupin kahvia, laitan joukkoon kolme Hermesetasta ja kermaa. Juon kahvin, jätän kupin pöydälle, haahuilen hetken kämpässä, palaan keittiöön ja syljen osan suuhuni palautuneesta kahvista kuppiin. (Kärsin ruminaatiosta kummasti varsinkin silloin kun on vähänkään morkkis tai kun olen syönyt jotain hyvää.) Kaadan kahvit kupista viemäriin ja huuhtelen kupin. En jaksa laittaa sitä tiskikoneeseen.

Avaan netin päästäkseni kirjoittamaan varsin epätavallisen aamuni tänne. "Life? Is it worth of downloading?"

Ei kommentteja: