21.6.2011

Pahaa ja rumaa.

Elän väärin koska en vain tiedä mikä on oikea.

Tänään minä vihaan ulkokuortani
Vihaan sisustaakin.

Enkä usko, että asenteeni tulisi muuttumaan vaikka muuten muuttuisinkin. Mitä siitä vaikka kehoni olisikin koon mukaan okei, siitä ei ikinä katoa se mitä olen ollut. Raskausarvet ja muutkin arvet. Mahdollinen nahkaläpyskä sen paikalla missä on ennen ollut kasa läskiä. Kasvoni ovat aina pyöreät, ne ovat vain sen malliset. Minulla on edelleen riski lihoa uudessaan, diabetes ja lihavuus kulkee suvussa, geeneissä. Miksi juuri minulle ne geenit?

Olin tänään samaan aikaan saunassa luultavasti maailman täydellisimmän vartalon omaavan ihmisen kanssa. Otti päähän, rankasti, hävetti, kannustikin, mutta vain vähän. Joku totesi ahdistellessani ennen saunaa että se kroppa tulee sillä varmaan geeneissä. No kiitos, tuohan auttoikin niin maan perkeleesti. Kyllä mä tiiän että kaiken tän rasvan alla mun kehoni saattaa olla hyvinkin nätin mallinen, mutta silti, silti mä en tule olemaan siihen tyytyväinen - mä olen liian leveä. Lyhyt ja leveä. Näytän väkisin tukevalta.

Totesin että yks Talon kävijä on ihana. Sen kanssa on tullu lähinnä väännettyä pervoa ja hämärää läppää ja juteltua kissoista. Yhessä valokuvanäyttelyssä ku ootettiin pihalla et lähetään pois, se huomasi mun käsivarret.
"Mitä sulla on käsissä."
"Arpia."
Se ei sanonut ettei saa, ei hämmästellyt kummastellut kysellyt yökötellyt. Se sanoi vaan:
"Aa. Mä ymmärrän."
Tänään kun ahdistelin ulkonäöstäni, se totesi että olen kuulemma nätti näinkin. Jossain välissä kun makoilin mökin sängyllä väsyneenä vähän kippurassa se tuli tupaan ja totes että näytän vähän kissalta ja tuli rapsuttamaan. Oli varma että näyttäisin söpöltä kissankorvat päässä ja innostui kun sanoin että mulla on.
Lupasi että saan tulla rapsuttelemaan kun sille tulee pari kissaa väliaikaiseen asutukseen.

Ei kommentteja: