16.5.2011

hello, i kinda hate you

"Mulla on murtunut sormi
ja mulla on murtunut sydän."
~SMG - Ruotsiin ja takaisin

Mutta ei siitä kai sen enempää.
Tyhmä juttu ja oma vika. Ei kannata parkua kun maito on jo kaatunut, vai miten se mahtoi mennä.

Nukuin viime yönä 3,5 tuntia, on huoli kaverin jaksamisesta. Ja omastakin, vähän. Kun mainitsin nukkuneeni huonosti huolen takia, oli luokkakavereiden mielestä asiallista reagoida tyyliin "NO ET OO AINOA JONKA KAVERILLA ON ONGELMIA". So what, ei se muuta mun huoltani mihinkään suuntaan, eikä sen pitäisi vaikuttaa muiden elämään mitenkään vähentävästi.
Tänään myös myönsin itselleni ensimmäistä kertaa selvinneeni tästä talvesta. Mutta olisinko halunnut selvitä, se onkin jo toinen juttu.

En.


Totesin etten tiedä, keneen vielä voin tai uskallan nojata. Pelottaa että tuki romahtaa tai että henkilö kertoo johonkin, siitä tulisi ongelmia. Taas. Omat jalat eivät vielä, tai enää, miten vain, kanna niin pitkään että uskaltaisin toivoa selviytyväni yksin.

Niin ja muuten, tajusin että teen kamalan paljon itsekkäitä asioita. Muut sanovat että ne ovat pieniä, mutta itselle se on iso asia. Pitäisikö oppia hyväksymään se (muka) pieni itsekkyys tekojen taustalla vai opetella siitä kokonaan pois ja antautua kynnysmatoksi? Ristiriita...

Ei kommentteja: